Vihaan kerrostalo elämää!

Anteeksi, en tiennyt kuuluuko kerrostalo elämää kirjottaa yhteen vai erikseen,

mutta pääpointti tässä on se, että......... Mua hävettää!

Lähdin tossa äsken koiran kanssa ulos, T meni samaan aikaan nukkumaan. Kierrettyäni koiran kanssa iltalenkin, tajusin että.... Mulla ei ole avaimia, eikä myöskään kännykkää! Ja kerrostalossa kun asutaan, alaovi on jo yhdeksän jälkeen lukossa. Siinä vaiheessa iski pieni paniikki. En löytänyt mistään pikkukiviä, turvauduin nurmikolta löytyneisiin käpyihin. Käpyjen kanssa menin sitten tonne meidän kerrostalon takapihalle ja aloin tykittämään niillä meidän makuuhuoneen ikkunaan, asutaan toisessa kerroksessa. Aina kun käpy tippui takaisin maahan, se löytyi koiran suusta, täysin pureskeltuna. Ensimmäisen kerroksen parvekkeen ovi aukesi ja nainen tuli parvekkeelle, pyysin häntä tulemaan aukaisemaan mulle alaoven. Hetken hän kyseli multa jotain, varmistaakseen että mä oikeasti asun tässä talossa. Jotain positiivista, ei ainakaan olla oltu häiriöksi, koska ei mua edes muisteta! Lopuksi hän tokasi mulle ''ainiin, sä oot toi yläkerran tyttö'' ja pääsin kuin pääsinkin lopulta sisälle. Meidän asunnon oven olin jättänyt raolleen, että pääsen sisälle ilman avaimia, en ollut vain tajunnut, että alaovi on jo lukossa. T oli jo sikeässä unessa, eikä ollut kuulemma mitään käpyjä kuullut. Tästä edespäin mä todellakin muistan ottaa aina avaimet mukaan. Oli pakko tulla jakamaan tämä teidän kanssa ennen kuin menen nukkumaan, tästä te lukijat saatte aamu/päivä/ilta naurut.

T: Minä, jonka olisi voinut bongata kerrostalon pihasta, heittelemässä käpyjä ikkunaan klo: 23:00