Iloisia asioita

Mulla on iloinen fiilis, mutta samalla myös haikee. Positiivista on se, että mulla on iloisia asioita kerrottavana enemmän ja niistä on nyt hyvä aloittaa.

Sain tänään aikaiseksi tilata seppälästä nämä kengät. Normaalisti näiden hinta on 39,95. Nyt on alennuksessa, 31,96. Postikuluja tietenkin tuli päälle, mutta yhteensä hintaa tuli vain 36 euroa ja joitain senttejä päälle! Mulla on ollut kahdet samantapaiset kengät, toiset pilasin sateisella ilmalla ja toiset koira pureskeli. Nämä yritän pitää mahdollisimman kauan ehjänä! Tykkään tosta yksityiskohdasta, eli noista niiteistä ja kaiken lisäksi nämä sopivat mun yhden syystakin väreihin! Mustat olisi olleet myös kivat, mutta mulla on jo tarpeeksi mustia kenkiä.

Se päiväkotiharjoittelu alkoi eilen ja ne lapset siellä sulatti mun sydämen! Ohjaajastakin sain pelkästään loistavan ensivaikutelman :) Tiedän jo nyt, että tullaan toimeen koko jakson ajan, tai ainakin toivon niin. Sain myös ensimmäiselle kolmelle viikolle työvuorot ja on aika aamutäytteistä, sinänsä positiivinen asia, sinänsä negatiivinen. Olen niin huono nousemaan aamuisin sängystä, mutta eipähän tule makoiltua siellä puolta päivää ja saan myös tehtyä töissä iltavuoroja, melkein aina kun tarvitaan. Juuri eilen mulle soitettiin ja sain parit iltavuorot. Toivottavasti henkisesti jaksan sen, että ensin aamun olen päiväkodissa ja illaksi menen vielä vanhainkotiin. Ens viikolla mulla olisi ensin aamuvuoro päiväkodissa ja illaksi vanhainkotiin ja heti seuraavana päivänä heti 06:15 takaisin päiväkotiin. Toivottavasti saisin ohjaajani kanssa jotenkin mietittyä tossa kohtaa harjotteluvuorot uusiksi! Uskoisin että saadaan, oli hän sen verran ymmärtäväinen mun töiden suhteen.

Tänään myös Annika oli käymässä meillä, oli todella kivaa nähdä pitkästä aikaa! Käynyt meillä viimeksi alkuvuodesta. Ollaan oltu parhaita kavereita yläasteella, ainakin pari vuotta. 

... Ja sitten me vaan erkaannuttiin ja mua todella harmittaa se, että me erkaannuttiin näinkin pahasti. Tänä vuonna nähty kaks kertaa ja ehkä muutaman kerran sattumalta. Mutta onneksi edes tänään saimme vaihtaa kuulumisia, käydä paikallisessa parilla ja katsoa yhdessä salkkarit. Oli kivaa.

Mulle iski myös kauhea ikävä tänään nakkilaan, miettikää... Miten joku voi ikävöidä NAKKILAAN?! Nähtävästi ainakin minä. Siellä en ainakaan olisi joutunut viettämään näitä kamalan pitkiä iltoja yksin kotona. Siellä on myös paljon kotoisampaa, tai kyllä se vielä siltä tuntuu, koska asunut vasta alle vuoden täällä. Äitikin on nakkilassa ja sehän on mulle supertärkeä, isäni kuoltua ja onhan se nyt tietty aina ollut. Haikeeta miettiä, että nykyään me nähdään n. parin viikon välein, jos silloinkaan. Mutta kyllä me usein soitellaan. Mutta tarkemmin miettien, en tiedä haluaisinko takaisin nakkilaan, siellä ihmiset osaa vaan p*skanpuhumisen taidon ja kaikkien asiat tiedetään, tai ainakin luullaan tietävän.