Kotiuduttu

Kolmen aikoihin haettiin siskon ja siskon kaverin kanssa Jeppe eurajoen eläinlääkäristä. Mun vauva tuotiin heräämöstä takaisin leikkauspöydälle, että lääkäri sai näytettyä meille mistä hän on leikannut mitäkin. Ensimmäiseksi rakko tyhjentyi pöydälle, mikä ei kylläkään ole ihme, koska ennen leikkausta kävi viimeksi ulkona ja kumminkin rankka kokemus ruiskuineen päivineen. 

Piilokives ei ollutkaan vatsaontelossa, vaan se oli ollut nivuskanavan reunalla. Siitä syystä Jeppellä on nyt kolmessa eri kohdassa tikit. Tikkien poisto on 30.9, silloin luovutaan myös kaulurista. Koko toimenpiteen hinnaksi tuli yhteensä 230e, lääkkeineen päivineen. Ei paha, sillä Porin eläinlääkäri klinikalla olisi maksanut yli kolmen sadan.

Mukaan saimme Dolagis kipulääkettä, 1 tabletti iltaisin 4-5 päivän ajan, tämä aloitettiin jo tänä iltana. Huomen illalla aloitamme lisäksi antibiootin, clavaseptin 200mg, puolikas tabletti 2 kertaa päivässä 10 päivän ajan. 

Kotimatkalla. Ennen kun lähdettiin Jeppeä hakemaan, haettiin mukaan myös peitto. Peitosta oli iso hyöty, koska koko koira oli aivan kylmä. Matka menikin Jeppen osalta aivan tokkurassa.

Tokkuruisuus jatkui myös kotona. Jeppe on ollut koko päivän niiiiin väsynyt, ettei edes kieltä jaksanut pitää suussa. Kuvissa hän makaa puoliksi paljaalla lattialla, mutta siirsin hänet sen jälkeen takaisin peiton sisään. Hän itse aina unissaan potki itsensä pois peiton sisästä.  

Puoli kahdeksan aikaan lähdin käymään pikaisesti kaupassa, kaupasta tultuani huomasin Jeppen taas pissanneen alleen. Mutta ymmärrettäväähän se on. Ei hänen kanssaan voinut lähteä koko päivänä ulos, koska jalat eivät kantaneet. 

9-10 aikaan illalla hän nousi jopa istumaan. Annoin hänelle lusikalla vettä suuhun, meinaan kieli oli varmasti aika kuiva, kumminkin koko päivän roikkunut poskella. Hän sai samalla kipulääkkeensä. 

Ennen yhtätoista uskaltauduin käyttämään häntä pikaisesti ulkona, eihän se siellä mitään asioitaan pystynyt tekemään. Mutta kaveri tuli käymään ja silitti Jeppeä, sitten tuli kunnon pissat. Eli ilopissaisuus ei ole vielä loppunut, tai eihän sitä vielä voi tietää... Koska virtsankarkailu kuuluu asiaan leikkauksesta toipumisen aikaan. 

Mutta joka tapauksessa, hän jo kävelee, eli jalat kantaa :-) Surullisen näköinen hän kylläkin on ja tottakai minäkin olisin tuossa tilanteessa. Harmittaa vaan kun kuvittelen kokoajan, että jos Jeppe osaisi puhua, se varmasti kysyisi multa ensimmäisenä miksi tein tämän hänelle ja enkö ymmärrä miten pahalta hänestä tuntuu :(( Mutta, kai tää tästä pikku hiljaan parempaan suuntaan! 

Kysyin myös eläinlääkärissä, että miten tällaisilla kurakeleillä kuuluu toimia, koska eihän haavat saisi likastua. Ei kuulemma kurakelit haittaa, koska on antibiootti päällä, eli estää tulehdukset ja kunhan aina ulkoilun jälkeen putsaa liuoitetulla betadinellä haavat. Netistä luin myös, että 1-2 kertaa päivässä kannattaisi myös huuhdella haavat. 

Ps. Kauluriakaan hän ei ole vielä käsittänyt, jää sen kanssa esimerkiksi oven karmeihin ja pöydän reunoihin kiinni, voi reppanaa. Mutta huomenna uusi päivä ja toivottavasti myös pikkasen parempi vointi. Onneksi mulla on koulusta vapaapäivä.