Voiko tällasta edes tapahtua?
Valitettavasti voi.
Itse olen sitä mieltä, että ihmiset, jotka tähän sortuvat,
joutuisivat vähintään koko loppu elämäkseen vankilaan,
munista hirteen tai muuta, mikä todella rankaisee!
Itse en ole lapsena joutunut kokemaan seksuaalista hyväksikäyttöä, eikä kukaan kavereistanikaan, tietääkseni. Tottakai mulla voi olla kavereita, jotka ovat joutuneet tämän kokemaan - Mutta kaikki eivät pysty puhumaan siitä. Tämän aiheen valitsin siksi, koska puhuimme tästä tänään koulussa ja aihe jäi mieleeni.
Yleensä hyväksikäyttäjä on mies, mutta onhan niitä naisiakin. Miten voi käyttää omaa lastaan hyväkseen? - Lasta, joka on saanut sinusta alkunsa. Lasta, jota rakastat jo siinä vaiheessa kun raskaustesti näyttää positiivista. Miten voi käyttää ylipäätänsä lasta hyväkseen, oli se sitten oma tai ei.
Mitä oikeasti näiden hyväksikäyttäjien päässä liikkuu? Tajuavatko he, millaiset traumat he jättävät hyväksikäytetylle, koko loppu elämäkseen. Mitä kaikkea siitä voikaan seurata. Monet vuodet terapiassa, masennusta, surua, ahdistusta, inhoa itseään kohtaan, sosiaalisten tilanteiden vaikeutta, vihaa, fyysisen kosketuksen pelkoa, pelkoa ylipäätänsä ym.
Monet kokevat hyväksikäytön niin pieninä, etteivät muista tapahtumista hädin tuskin mitään. Ei erota mikä on totta ja mikä kuvitelmaa. Pieninä pätkinä tapahtumat alkavat muistumaan mieleen, mitä enemmän ikää tulee. Vasta sitten terapia käynnit alkavat ja sama ahdistus, minkä on lapsena kokenut, tekee paluun. Sitten on myös niitä tapauksia, joiden kohdalla rikostutkinnat ym venyvät ja venyvät, oikeudenkäynti tulee vastaan vasta monen vuoden päästä tapahtuneen jälkeen. Juuri kun on päättänyt yrittää unohtaa asian ja jatkaa elämää eteenpäin, ahdistus tekee paluun. Miksei näitä rikoksia voida tutkia nopeammalla tahdilla? Ihan vain uhrin vuoksi, että saisi jatkaa elämää eteenpäin, eikä joudu palaamaan muistelemaan asiaa monen vuoden jälkeen.
Hyväksikäyttö perheessä. Aivan sairasta, että on perheitä joissa äiti tietää isän käyttävän heidän omaa pientä lastaan hyväkseen, muttei tee asialla yhtään mitään, pelko. Äiti voi mahdollisesti pelätä omaa miestään. Mitä mies tekisi hänelle jos kertoisi tietävänsä. Ettei häntä uskoisi kukaan. Mutta, mielestäni äidin kuuluisi olla vahva, kyseessä on kumminkin oma lapsi.
Lapsi ei uskalla kertoa äitille, mitä joutuu isän kanssa kokemaan. Lapsi tietenkin tässä tilanteessa pelkäisi ettei äiti usko, mahdollisesti nolottaa, pelkäisi jäädä isälle kiinni siitä, että on kertonut.
Suurin osa jää hyväksikäytöstä kiinni ja saa siitä tuomion, mutta mielestäni aivan liian pienen tuomion. Muutama vuosi vankilassa ja that's it. Ei riitä.
WTF?!?!?! On myös tapauksia, että nainen ottaa miehensä tuomion jälkeen takaisin kotiin, muka muuttunut mies. Okei, kyllähän ihmiset voivat muuttua, mutta miten nainen pystyy koskaan rakastamaan tai olemaan vihaamatta miestään, joka on antanut heidän lapselleen pahat ja oksettavat muistot. Miten lapsi voi asua isänsä kanssa saman katon alla, ilman pelkoa.
Kun uhrille tulee lisää ikää, hän alkaa mm. inhoamaan omaa kehoaan. Hän tuntee itsensä likaiseksi, hänen kehonsa on saastainen. Hän ei halua elää siinä kehossa, jolle on tehty kamalia asioita, vasten hänen tahtojaan. Keho, jolla on tyydytetty toinen ihminen.
Kumpa kenenkään ei tarvitsi koskaan kokea tällasta.
Kumpa kaikki muistaisivat, ettei se ole uhrin syy, mitä hänelle on tapahtunut.
Kumpa uhritkin muistaisivat, että syy ei ole heidän.
Paljon jäi asiaa kirjoittamatta, ensimmäinen pidempi mielipideteksti,
joten annattehan anteeksi?
























